Eilen kävin katsomassa potilasta. Tilanne on uusi ja jotenkin erityinen, ennenkokematon. Eilen oli tapaaminen osaston oman psykiatrin kanssa; minua ei vielä puhutettu - ehkä ensi viikolla. Oli päätetty (lääkäri oli päättänyt) , että sairaalassa ollaankin pari viikkoa ainakin - aikaisemmin viikko. Nukkuminen ei vanhalla lääkityksellä onnistunut, joten Mirtazapiini nostettiin 45mg:aan päivässä jostain 20mg:sta, otetaan aamuisin ja iltapäivällä sekä yötä vasten, lisäksi yöksi 40mg unilääkettä (en muista nimeä). Paketti suureni.
Ulkoilimme pari tuntia kauniilla niemellä. Tuntui, että minusta on suurempi apu päivittäisillä käynneillä kuin kotioloissa. Ajattelen saavamme tästäkin kokemuksesta jotain näkemyksiämme laajentavaa. Ilman kipua ei voi kasvaa - tai jotain sinnepäin.
Sain juuri soiton puolisolta. Kertoi, että oli nukkunut yli kolmeen yhteenmenoon, vaikutti pirteältä, oli kävelemässä jonkun kohtalotoverin kanssa tuulisella rannalla. Rohkaisevaa.
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti